26.7.2007 klo 22:22

Tarkistelin tuossa kirjoituksiani ja huomasin, että kun on tässä hässäkässä yrittänyt saada kaikki kirjoitetuksi, on puolet jäänyt puuttumaan. Tai no ei ehkä aivan puolet mutta kuitenkin... :)

Eevertillä oli siis ensimmäinen korvatulehdus nyt, tosin ihan "oireeton", ei siis haronut korviaan tai mitään, lääkäri huomasi tsekkauskäynnillä. Saatiin sitten amoxin-kuuri pojalle ja siitähän se riemu repesi. Sen antaminen on tietysti oma lukunsa - kamalan makuista!!! Ja se ripuli mikä siitä seurasi....aaargh. Ihan loputonta rundia pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Rela-tippojakin annettiin, muttei niistä ollut apua, aloitettiin ne ehkä liian myöhään. Päätettiin, että seuraavan kerran kun joku kuuri pojalle määrätään, annetaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien niitä. Jos menisi kivammin tervehtyminen... Nyt kuuri on onnellisesti ohi ja poikakin on jo ihan ok. Eipä tuosta Ukosta juuri millään lailla "kipeys" näy, samanlailla se riihee ja naureskelee kun terveenä. Taitaa olla hieman yliaktiivinen..... ;)

Käytiin tänään viemässä Viljan haudalle keltaisia ruusuja Ansku-tädin ja Eevertin kanssa. Bussissa juteltiin kanssamatkustajien kanssa jotain, ja tuli esille Eevertin keskosuus. Miljoonasti mietin päässäni, että kerronko koko totuuden, mutta päätin, että jos kysyvät että onko Eevert meidän ainoa, niin olisin kertonut tietenkin Viljasta. Nyt en viitsinyt, tuntuu toisaalta pahalta "pilata" toisten päivä... Moni "käpy-ihminen" ainakin tietää mitä tarkoitan. Meidän päivä ei kuitenkaan pilaantunut, oli ihanaa käydä siellä kun oli kaunis sää ja Viljan ruusussa nuppuja ja tädin ostama sääkukka kukassa. Oli niin kaunista.

23.7.2007 klo 14:33

Vihdoin ja viimein ehdin hetkeksi koneelle!

Hampaita tulee ja tulee... Nyt on siis jo neljä tulollaan samaan aikaan, kohta niitä on siis kuusi.. Yläetuhammas oli puhjennut viime yön aikana. ;)

Lääkärissä meni hyvin, ei edes pistetty vaikka äiti jännitti kovasti... Fysioterapeutti oli sitä mieltä, ettei Eevertin vielä tarvitsi osata konttausalkeita eikä muuta. Mutta ei kuulemma haitaakaan ;). Sanoi vain, että pitää tukea sitä konttausta. "Istumaannousu-asentokin" kuulemma löytyy vaikkei sitä osaa, tai ainakin alkeet siihen. Kasvaminen on kuulemma hyvää, ottaa koko ajan kiinni ikätovereitaan (hitaasti mutta varmasti). Lääkäri näytti oikein koneelta erikseen käyrät kun aina vain valittelin että tuntuu ettei poika kasva tarpeeksi kovaa vauhtia.. Mitat oli siis 66,7cm ja 7540g. Lääkäri miettikin jo, että tarvitaanko edes yhdeksän kk:n kontrollia, mutta kyseltyään muilta lääkäreiltä, varasimme kuitenkin vielä ajan.

Kuvat kertoo taas enemmän kuin sanat...............;)

PS. Piikakin saatiin, sisko muuttaa kuun vaiheessa melkein naapuriin. ;)

19.7.2007 klo 18:30

Huomista TAYS-käyntiä odotellessa ajattelin yrittää ehtiä kirjoittamaan viime aikojen kuulumisia.

Eevertillä on kohta jo viisi hammasta!!!!!!! Kaksi on siis ollut jo jonkin aikaa ja nyt on samaan aikaan puhjennut/puhkeamassa kolme... Pojasta taitaa tulla aika hullunkurisen näköinen kun alhaalla on kohta kolme vierekkäin ja ylhäällä kaksi kulmahammasta, eikä keskellä mitään... :)

Konttaustakin Ukko opettelee ihan tosissaan, konttausasennossa pysyy jo hienosti, mutta alkuun ei keksinyt millään miten siitä eteenpäin. Nyt kun on tajunnut sen, että niitä raajojahan pitää liikutella, ei oikein tasapaino pidä... Kun käsi tai jalka nousee innokkaasti irti maasta, Ukko on naamallaan alta aikayksikön. Mutta kyllä se siitä kun harjoittelee!!!

Ensimmäinen flunssakin on koettu. Isä ja poika ovat olleet tosi kipeinä - tosin isä enemmänkin. Eevertillä alkoi muutamia päiviä sitten nuha joka muuttui sittemmin yskäksi. Nyt se on aika lailla ohi jo, tietysti riehuessa se aina pahenee uudestaan. Meinasi paniikki iskeä kun tauti alkoi, olin jo aivan varma että "päästään" taas TAYSiin lomailemaan... Aloin jo henkisesti valmistautua siihen, mutta hienosti tämä ensimmäinen nyt saatiin kuriin. Toivotaan vaan ettei tule mitään heti perään!!

17.päivä tässä kuussa oli tosi vaikea. Varsinkin ilta meni ihan pelkästään Viljaa itkien ja ikävöiden. Ensimmäinen 17.päivä kun on ollut niin "erikseen" erityisen surullista.

Sitä on pitänyt sanoa, että kun puhutaan Viljasta, niin puhukaa nimellä. Ja "pelkkä" Vilja riittää ihan hyvin, ei tarvitse olla kauhean virallinen... Onhan Vilja kuitenkin meidän - erittäin epävirallisten ihmisten - tyttö. ;) Ja haudallakin saa käydä jos on aikaa ja kuljette täällä päin.. Olisi ihana huomata että siellä on joku käynyt vaikka nyppimässä kuivia kukkia pois. :)

Halauksia taas... Eevertin lääkärikäynnistä yritetään kirjoitella sitten mahdollisimman pian!

7.7.2007 klo 18:00

Eevert 9kk!!!

Onpas taas vierähtänyt aikaa..

Tuohon meidän äitin kirjoitukseen tuosta kirjasta täytyy kommentoida sen verran, että oli todellakin kuin olisi itse kirjoittanut joitain kohtia. Eikä tainnut olla yhtään kohtaa, mikä olisi ollut täysin erilailla - tuntemusten puolesta siis. Siitä saa vähän ajatusta siitä, millaista on menettää lapsi.

Eevert on kasvanut hurjasti! Painoja tai pituuksia ei oikein edes tiedetä, kun noihin kotimittauksiin ei voi luottaa, mutta kaikkea on opittu ja opetellaan kovasti lisää. Yötkin ovat alkaneet taas olla vähän katkonaisia kun pitää yrittää unissaankin kingetä irti patjasta ja liikkeelle. Ja kuluuhan sitä energiaakin erilailla taas, eli syödäkin pitää ainakin vähän myös yöllä. Vanhemmilla meinaa välillä ottaa koville kun oltiin jo totuttu siihen auvoon ettei tarvitse nousta ylös kesken unien. :) Eteenpäin Ukko pääseekin - ja sivuille ja taakse - tosin tyyli on jokseenkin omintakeinen...:) Mutta niinhän se taitaa olla kaikilla alkuun. Kovasti on mietitty että millä kaikki terävät kulmat saadaan peitettyä, ajateltiin tehdä se ennen kuin mitään sattuu. Kolauksiltahan ei varmasti säästytä, mutta pahimmat pois! Ollaan oltu "sairaalan mäellä" jo ihan tarpeeksi...

Uusi juttu on myös se, että Ukko on innostunut aivan hirveästi kurkistusleikeistä (mielestäni tosin säikähdysleikki olisi parempi sana..). Mikään ei ole niin kivaa kuin se, että saa olla turvallisessa sylissä ja joku pelästyttelee ja ilveilee jostain piilosta. Tänään Ukko oikein loukkaantui Anniina-tädilleen (Kaisalle tiedoksi että kyllä se pikku-Anskuliini on täällä ;) ), kun leikki loppui muka liian aikaisin (ennen hikantuloa yritettiin mutta...). Seurauksena oli naama väärinpäin ja kamala kiljaisu kunnes leikki alkoi uudestaan! Sylissä murunen vain seisoo ja pomppii ja kiipeää. Aina vaan selkeämmäksi käy se, että siinä ipanassa on hieman ylivilkkaan ipanan sorttia.. Mistä lie perinyt tempperamentinsa!!?? ;)

Tämän kuun 20.pv on sitten seuraava lääkäri, neuvola vasta 13.8. Tuntuu aivan hullulta kun on ollut näin pitkä väli ettei olla käyty missään lekurilassa. Jos joku tuttu osastolta lukee tätä niin ajateltiin poiketa siellä kurkistelemassa näkyykö tuttuja... :)