Viljan muistolle 17.10.2008

Pääasiassa lainatuin sanoin ja kuvin...

Teepusseista:

Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet,
vaan ne, jotka jäivät muistiin.
Pjotr Pavlenko

Älä itke sitä, että yhteinen hetki on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut.
J.W. von Goethe
(Itkempäs kuitenkin...)

Mikään ei ole turhaa mistä jää muisto.
Marianne Kutila



Minä tahtoisin nukkua pois nämä päivät

Unohtaa sen
mikä unohdettavissa on
Ja muistaa kaiken
millä on merkitystä

Piilottaa ne tärkeät sydämeeni
Pitää ne unessa mukana
ja nukkua
Nukkua pois nämä päivät

Eeva


Kun hiljaa soi kuiskaus tuulen, sun kuiskaavan kuvittelen.
Nään kukkasen kauniin ja luulen: näin kasvosi takana sen.
Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.
Juha Vainio


Lähimpänä olevaa
joskus tuskin huomaankaan,
vaan kun katson kauempaa,
tunnen, häntä tarvitaan.

Kuormamme on yhteinen,
liian paljon painaa se.
Herra, aina jaksa en,
puolestamme rukoile.

Vierelläni pysyvää
tahdon vielä rakastaa.
Surua hän keventää,
elämä on helpompaa.
Liisa Pajunen

Ja vielä:
Lapsen silmistä näkyy minun elämäni:
joskus vaikea katsoa.
Minä annan hänen mennä
ja vaeltaa, palata luokseni katsomaan,
vieläkö maailma on pystyssä.

Minä olen sitoutunut lopun elämääni
tuon katseen kysymykseen:
Voihan täällä elää, äiti, eikö voikin?

Ja minun on nyökättävä aina, aina.
Vaikka silmät suljettuna.
Arja Kuisma

Ja aina vaan Maarit Hurmerinnan laulun sanoin:
Jos tahdot tietää mitä on pimeä, asu luonani lokakuu
Jos tahdot tieää mitä on valo, pysy luonani kesään




Rakkautta ja voimaa kaikille jotka meidän kanssamme muistatte ja surussa kuljette..


(kuva lainattu)

10.10.2008 klo 8:50

Meillä on tässä juhlittu synttäreitä..moneenkin otteeseen. :) Se täytyy sanoa, että viime vuonna ei ollut ollenkaan näin paha olla (siis ikävä Viljaa ja ahdistus kahden vuoden takaisista muistoista). Varmaan oli jo raskaushormoneilla vaikutusta - odotettiin jo silloin siis Matiasta. Ja tietysti yleisväsymyskin painaa niin ettei jaksa oikein kunnolla normaalielämääkään, suru tulee siis lähes ylitsepääsemättömäksi. Jotenkin kun ei jaksaisi olla surulllinen niin sitä tulee vielä huonompi olo, liekö jotain syyllisyyden tuntoa.. :(

Synttärihetket ovat kuitenkin olleet ihania, Eevert on niin loistava heppu, että sen kanssa kyllä pysyy tässä maailmassa ja jalat ainakin maassa. Vaikka välillä tuntuu että sen kanssa pitäisi pystyä lentämään että pysyy perässä..;) Eevert on alkanut nyt toden teolla puhua, uusia sanoja tulee joka päivä ja ensimmäinen lausekin saatiin jo! (Oliko se "todellinen" tai tarkoituksellinen niin sitä ei tiedä muuta kuin Ukko itse..) Kysyin enon kuvasta että onko siinä eno vai täti, niin vastaus oli "Se ooon.......TÄTIIIII!" Onneksi olkoon ylpeälle enolle ;)

Nuorin herra Peltonen eli Matias on myös ihan omaa luokkaansa, pikkumies räkättää nauraa aina kun masuvaivoiltaan ehtii. Niitä tosin on aika paljon, nyt on jo kahteen kertaan käyty lääkärissä (toisella kerralla Mäntän sairaalassa asti kun ei ole vklpäivystystä täällä) toimittamassa herran vatsa kun ei toimi. :( Nyt toivotaan ( :/ ) lähetettä TAYSiin että tutkitaan miksi ei masu toimi. Inhottavaa mennä sinne taas, mutta pakon sanelemana ei ole vaihtoehtoja. Kaikki kotikonstit kokeiltu.. Seuraavassa todistusaineistoa luumusoseen syönnistä :)