31.12.2006 klo 20:05

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Sää on täällä Tampereella kovin sumuinen, ja lumen puutteen vuoksi on tosi pimeää. Kuvastaa hyvin viime aikojen tuntemuksia.. Ehkä ensi vuonna paistaa aurinko!:)

Mennyt vuosi on ollut kaikista vuosista hurjin ja erityisin. Se alkoi ajatuksilla siitä, että tuleeko meistä koskaan vanhempia, ja vuoden loppuun mennessä olemme jo joutuneet luopumaan toisesta pienokaisestamme. Tätä vuotta emme unohda koskaan.

Me emme oikein osaa toivoa ensi vuodesta parempaa, saimmehan me kuitenkin tänä vuonna kaksi maailman kauneinta pikkuruista ipanaa....

31.12.2006 klo 14:10

Kuulumisia sairaalalta.. Eilen poika söi ensin aamulla hoitajan kanssa 10 ml, kahdeltatoista 20ml ja meidän kanssa kolmelta ja kuudelta 25ml!! Viime yönä ei ollut kelvannut kun oli tarjottu vain pahaa, "lisällistä" maitoa. Aamulla meni taas 20ml ja nyt kahdeltatoista myös! Kyllä se siitä alkaa... Tänään mennään vielä kylpyyn, edellisestä onkin jo aikaa! Nyt ollaan päästy aika paljon kävelemään pojan kanssa osaston käytävälle, eli ilman saturaatiomittaria uskaltaa jo olla pieniä aikoja. Esimerkiksi syötöt on tehty eilen ja tänään siellä, koska huoneessa on ollut niin paljon porukkaa. Ollaan siis oltu ulkona syömässä, tai ulkoruokinnassa, kuinka sen nyt haluaa sanoa....;)

Vielä on pari päivää jännitystä, kun odotellaan silmälääkärin tuomiota.. Jännittää niin hirveästi, että on vaikea keskittyä mihinkään. Toisaalta haluaisi saada kodin vihdoin viimein niin, että poika voisi tulla minä päivänä tahansa - järjesteltävää siis on vielä - mutta kotona ei oikein saa mitään aikaan. Jos silmissä olisi tapahtunut parannusta, olisi se isille ihanista ihanin synttärilahja, koska seuraava tarkastus osuu samalle päivälle. Että kädet ristiin kyynärpäitä myöten...

29.12.2006 klo 14:03

Eilen, kun oli hyvää maitoa, poika söi kokonaiset 28milliä!!!!!!!! Kokonaiskerta-annos (kamala sana) on n.42 milliä. Yli puolet pitää syödä joka aterialla itse, että pääsee kotisairaalaan... ;) Siis hyvää maitoa meille, kiitos! Silmälääkäri kävi taas aamulla, ja sanoi, ettei ainakaan pahemmaksi ole mennyt.. Ei antanut lupaa silti vielä innostua, koska ei ole vielä varmaa, että menisivät parempaan päin.

Pistän pari kuvaa isin valitsemista vaunuista (...oli äidilläkin ehkä lusikkansa sopassa...;) ).

Iso E-kirjain vaikutti ehkä.. Ja värit... :)

P.S. Taas ollaan niin onnellisia, että pelottaa......... ,)

28.12.2006 klo 17:40

Eeva ilmoitti äsken sairaalasta, että paino on 2500g.
Itse en sairaalalle uskaltanut mennä kun on vähän kipeä olo. Kun en päässyt poikaa katsomaan, niin päätin käyttää ajan hyödyksi ja kävin ostamassa pojalle vaunut ja ammeen ja.... Eikös tällainen "vauvoille osto vimma" ole yleensä äitien juttu..;)?
Pojan syömistouhu edistyy pikkuhiljaa ja kotiinpääsy on nyt sitten enää siitä ja silmistä kiinni.
Ilmeisesti kuitenkin raketit katsotaan vielä osaston ikkunasta....
Tulis nyt jo kotiin....

28.12.2006 klo 11:23

Keuhkokuva otettu, huomattavasti parempi kuin edellinen, BPD on, mutta lievä!! Ja kaikki arvot verikokeissa kunnossa!!! Kiitos Taivaan Isille! Hoitaja oli tilannut pojalle maitoa jossa ei ole lisiä, että poika saisi hyvää syötävää....:)

On vähän parempi mieli, vaikkei silmäasia olekaan kunnossa. On nyt ainakin paremmat lähtökohdat jos joudutaan leikkaukseen... Ehkei meidän tarvitse sitä kestää - "kädet kyynärpäitä myöten ristissä" ;o)

27.12.2006 klo 21:38

Kuvaus tästä päivästä sairaalalla (onneksi kaikki päivät eivät ole tälläisiä!!!!!)
p=poika, ä=Eeva, i=Ville

Äiti menee aamulla isin kyydissä sairaalalle kun se menee töihin, kello oli noin 7 kun äiti pääsee osastolle asti (neurootikko kun kävelee neljänteen rappusia kun iskee paniikki hississä).

Kellonajoista ei ole mitään muistikuvaa, mutta järjestys on kutakuinkin tämä. Ensin, poika on loukkaantunut kun ei ole saanut syödä pullosta kuuden hoidolla - kiltti yökkö oli ajatellut että äiti saa sitten syöttää yhdeksältä.. - eikä oikein tiedä pitääkö nukkua vai valvoa. Äiti ottaa pojan sitten syliin, ja siihenhän se nukahtaa. Kohta saapuu labrahoitaja ottamaan kantapäästä pari verinäytettä. (p-inhottavaa) Sitten, yhdeksän maissa tehdään aamupesut (p-inhottavaa) ja muut touhut. Äiti lähtee käymään kahvilla, ja kun palaa, pojalta otetaan toista verinäytettä päästä lääkärin toimesta. (p-inhottavaa) Sitten saapuu fysioterapeutti (p-ei niinkään inhottavaa, mutta kun olisin mennyt nukkumaan....:( ) Sitten alkaa kierto. Lääkäritäti sanoo, äidin ihmettelemästä mahdollisesta tyrästä, että sitähän se ja leikataan ja ensin kuitenkin kirurgi katsomaan... (ä-paniikki). Hengitys on kuitenkin hienoa! (ä-kivaa!) Jossain välissä tulee tieto, että silmälääkäri tulee, tippoja pitää siis laittaa, puuduttavat ensin (p-inhottavaa) ja ihan ennen lääkärin tuloa puuduttavat uudestaan ja sitten vielä laajentavat (p-tuplainhottavaa). Silmälääkäri saapuukin pian, ja tutkimus aloitetaan (p&ä-inhottavaa - niin ettei pysty olemaan läsnä..). Isi onkin jo matkalla sairaalalle, kesken työpäivän - paniikki "tarttuu". (Kiitos kun sai lähteä...!) Seuraavaksi silmälääkärin diagnoosi, jonka aikana kirurgi saapuu katsomaan tyrä-asiaa (kovin inhimillinen kirurgiksi ;), oltu ennenkin tekemisissä..). (Poikaa raivostuttaa jo, ja vaikkei satu eikä muuta, hermot menee ja äiti ja isi vaan seisoo vieressä vaikka ne kiusaa!!!!! :[ ) Silmät ovat pysyneet ennallaan, mutta kovaa tekstiä tulee asian vakavuudesta. Kaikki on mahdollista, eikä ole niin sanottu, että hoidot (suom. leikkaus) välttämättä auttaa jos niitä tarvitaan. Ja nukutuksessa tehdään. Ja nukutushan siis tarkoittaa hengityskonetta, ja siitä vieroitusta jne.. (p,ä,i-TOIVOTTAVASTI EI TARVITA.) Tässä välillä, kun silmälääkäri joutuu pitämään pienen puhelinpalaverin, kirurgi kertoo meille uutisiaan.. Ei varsinaista tyrää! Vaan vesityrä. Ei vaadi leikkausta nyt (p,ä,i- huh.), mahdollisesti tulevaisuudessa, voi mennä itsestäänkin ohi. Mutta pitää tarkistaa jossain vaiheessa ultralla. Jatketaan loppuun silmälääkärin kanssa, perjantaina aamulla seuraava katsanto (onneksi poika ei tiedä, se karkaisi osastolta... i,ä-pelottaa jo valmiiksi). Poika nukkumaan, maitoa massuun letkulla, kun ei jaksa syödä. Puhellaan hoitajan kanssa, että toivottavasti ei ultrata tänään, siellä on kuulemma kiirekin, että sais nukkua. Vähän päästä kun isi ja äiti istuskelee ja odottelee seuraavaa hoitoa, tule hoitaja keräilemään pojan kimpsuja. Ihmetellään käytävässä että mitäs nyt - eikun ultraan. Päästään onneksi mukaan- on ihan kuin normaalin vauvan kanssa kun mennään sängyllä pari kerrosta alas rötgenosastolle!(ä,i-ihanaa...) Sitten odotellaan ja kun päästään tutkittavaksi, (p-geeli on kylmää ja huumorintaju loppuu totaalisesti), saadaan kuulla, että kyllä se kirurgi tiesi. Vesityrä. (ä,i-nyt voi jo uskoo - ehkä). Sitten nukkumaan. (p-mutta kun ei uskalla oikein kun mitä jos joku taas tulee ja tekee jotain tai vie johonkin...??!)

Sitten kaikki on jo niin pihalla, että tulee fyysisesti kamala olo, ja äiti ja isi lähtee kotiin. Kotona odottaa postia. Taysilta synnytyksestä, ja Tampereen kihlakunnan poliisilaitokselta kuolintodistus. Tulee fyysisesti vielä kamalampi olo. (ä-onneksi on ukko jolle itkeä!)

Huomenna torstaina keuhkoista kontrolli, saadaan tietää minkä sortin BPD-diagnoosi tulee. Ja onko vielä atelektaasia - vai onko tullut jotain aivan uutta..

Perjantaina aamulla se silmälääkäri.

Ja aina vaan jaksaa syvällä sydämessään luottaa, että Isi kantaa.. (Varsinkin kun siitä jaksetaan muistuttaa..)

HYVÄÄ JOULUA JA KIITOS KAIKILLE MEITÄ MUISTANEILLE!!

23.12.2006 klo 19:53

Näin joulun alla on inhottava kirjoittaa tälläistä, mutta kaiken rehellisyyden nimissä on pakko. Meiltä molemmilta loppuu järki ihan totaalisesti. Nyt ollaan oltu noin 2 ja puoli kuukautta TAYSilla lähes joka päivä (2 päivää oltiin lokakuussa kipeenä), ja voimat loppuu... Pojalla oli tänään yllätykseksi aika tiukka apnea, niitä ei olekaan ollut vähään aikaan... Kamala katsoa kun toinen on ihan harmaa ja kone huutaa. Taas. Minä (Eeva) haluaisin niin kovasti, että pääsisimme vaikka kutoseen takaisin, ettei tarvitsisi katsoa niitä vanhempia, joilla asiat on niiiiiin hyvin meihin verrattuna. En halua vähätellä kenenkään hätää, mutta oma tuntuu aina vain suuremmalta, kun edetään huoneissa. Tuntuu ihan täysin siltä, ettei me kuuluta sinne, missä isoimmat ongelmat liittyvät syömiseen. Mielestäni tämä varmistaa sen, että jonkun sortin katkeroituminen iskee. Ja se, kun kaikki eivät millään voi tietää, mitä meillä on taustalla. Mietittiin, että pitäisikö teettää t-paidat joissa lukisi, että "ollaan oltu täällä jo iäisyys eikä olla lähdössä". Tai joku muu totuus... En halua edes kirjoittaa tähän mitä tekisi mieli ilmoittaa ihmisille... Moni varmaan arvaa. Ei tarvitsisi aina selittää miksi käyttäydytään niin kuin asuttaisiin siellä ja miksi iskee paniikki asioista, jotka ovat ehkä muille vain omituisia ja taas toisaalta, miksi ei panikoida jos mittari huutaa - sen kun melkein osaa jo itse katsoa koska se näyttää väärin. Harva kun tietää (onnekseen), mitä kaikkea voi seurata tietyistä asioista. Esimerkkinä vaikka se, että kun vauvan masu ei toimi. Useimmat surkuttelevat, että voi, onko vauvan maha vähän kovalla ja että jumpataan tms niin kyllä se siitä. Meille tulee ensimmäisenä mieleen joku tulehdus suolistossa joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sen, että ollaan leikkaussalissa. Ja sitten teholla ja hengityskoneessa ja niin edelleen...

Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä tulee. "Usko huomiseen" on aika häilyvä.

Ainoa mikä kantaa, on rakkaus siihen pikku-ukkoon siellä.

21.12.2006 klo 20:13

Keukokuva oli siis "parempi", muuta ei asiasta tiedetäkään.. Hyvä niin kuitenkin. Uusi probleema on jo kuitenkin ilmennyt. Tänään oli taas silmälääkärin käynti, ja pojalle tehtiin "toisen asteen ROP-diagnoosi". Eli pojalla on suomeksi sanottuna vikaa silmissä, jota tulee usein happihoitojen ja keskosuuden seurauksena. Eri asia on, mitenkä sen kanssa käy. Mahdollista on, varsinkin jos happihoito pystytään lopettamaan, että silmät paranevat itsekseen, eli mitään hoitoja ei aloiteta ennen kuin on tarve eli jos tilanne pahenee. Pahimmassa tapauksessa vastassa on sokeus... Meille asia itsessään ei olisi kamala, koska olemme joka tapauksessa niin onnellisia pojasta, mutta Eevertille itselleen se tuntuu kohtuuttomalta, että tälläinenkin juttu piti vielä tulla. Silmälääkäri seuraa tilannetta nyt kerran viikossa, useammin sitten jos tarve tulee.

Huonetta muuten vaihdettiin taas - pienempien tieltä pois. Ollaan siis nelosessa tällä hetkellä. Happiviikset ovat olleet pois aamusta lähtien. Toivottavasti niitä ei nyt tarvita kun se happi ei ainakaan auta siihen silmien kuntoutumiseen.. Että semmosta.

Eevert kurkkaa kylvyn jälkeen...

19.12.2006 klo 11:11

Poika pääsee tänään siirtymään osastolle! :) On jaksanut yön olla ilman happiviiksiäkin... Ihanaa! Keuhkokuva otetaan tänään (kontrolli), niin nähdään miten on asiat kehittynyt! Kerrotaan sitten lisää kun tiedetään ja ehditään!!

16.12.2006 klo 22:17

Kaksituhatta ja viisi grammaa. Taas yksi "maaginen" raja rikki. Ja kaapistakin päästiin tänään!!! Happiasiatkin on vähän paremmin, seilailee aina vaan, mutta ainakin nyt kun oltiin siellä oli aika hyvät lukemat taululla... On niin iloinen olo taas...;)

15.12.2006 klo 19:21

No sitä lisähappeahan sitten tarvittiin ja tarvitaan edelleen... Ei kauheasti, mutta kuitenkin. Otettiin tänään keuhkokuvakin, ja vasemmassa keuhkossa on atelektaasia, jos jotain kertoo niin se on "huonosti ilmastoituvaa tilaa"... Huono selitys, mutta kun ei osaa paremminkaan selittää. Hyvä kun itse ymmärtää edes jotenkin. No, jokatapauksessa se tarkoittaa sitä että lisähappea tarvitaan ja asentohoitoa. Poika siis makaa pääosin niin, että vasen kylki on koko ajan vähän koholla. Ja sehän on tosi helppo toteuttaa kun poika pyörii ja hyörii kuin väkkärä kaapissaan. ;) Saa jäädä kotisairaala-ajatukset taas hamaan tulevaisuuteen...

Masentaa ihan hirveästi. Vaikkakin se poitsu siellä on niin ihanainen ja välillä kovin virkeäkin. Silti koko ajan on mielessä se, ettei kaikki ole vieläkään kovin hyvin. Riippuu tietysti mihin vertaa, mutta lähimmät vertailukohteet ovat yleensä aina paremmalla tolalla... Me ollaan niin usein niitä joilla on asiat "vielä vähän surkeammin". Kuulostaapa katkeralta! Onneksi se on vain hetkittäistä.....................; }

Piristykseksi pari vähän epäselvää kuvaa....:)

13.12.2006 klo 22:17

1920g... ;) Lääkäri oli puhunut osastolle siirtämisestä ja kotisairaalaan pääsystä (=kotona, mutta hoitajat käy muutaman kerran viikossa jne..).... HUI. Tosin tänäänkin oli "saturaatioseilailuja" ja mietittiin että pitääkö laittaa lisähappea pojalle kaappiin (ollut pari päivää ilman), mutta ei ainakaan vielä meidän lähtiessä laitettu. Toivottavasti ei tarvitsekaan... Nyt yritetään rentoutua kahdeksi minuutiksi.

Hyvät yöt teille, jotka vielä tänään ehditte lukea!

Eeva ja Ville

11.12.2006 klo 18:14

1850!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Jätti!! ;)

Ihan nopeasti vain ilmoitellaan, että kaikki on ihan ok, vessaremontilta yms. ei vaan ehditä kirjoittamaan! Kiirusta pitää!

8.12.2006 klo 22.15

Eevert kävi tänään maistamassa tissiä!!:) Mietin kauan, miten tämän kirjoittaisin, enkä keksinyt mitään hienovaraista joten sanonpa suoraan..;) Hienosti osasi, ennen kuin äiti edes tajusi niin poika jo tiesi miten homma toimii...

7.12.2006 klo 10.30

1700g!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kehuja vain on saatu... Nyt on aloitettu harjoittelemaan syömistä, pullosta kerran päivästä muutamia millejä. Poika kyllä tajuaa syömisen mielestäni aika hyvin... Silmät suurena katseli eilen kun sai maitoa! :) Nasaalia on tarvittu viimeksi toissapäivänä kolmen aikaan ja silloinkin vain noin tunnin ajan. Kaappiin menee vielä pikkuisen happea ja sylissä on edelleen "ampunhäntä" henkisenä tukena.;)

Niin on ihanaa! Kävin ostamassa pojalle jo vähän omia vaatteita, täytyy pestä ne ja viedä sairaalalle että saa sitten tuoda pyykkiä kotiin ja pestä. Kotona on kauhea kiire siivoamisien ja remonttien kanssa, aika kun tuntuu kuluvan niin huimaa vauhtia. Autoonkin pitäisi muistaa ostaa istuin ja vaunut pitäisi hankkia ja kaikkea mahdollista. Vieläkin on vähän pelkoa rinnassa, jos tuleekin joku infektio tms. Nyt kun alkaa olla aikalailla kaikkea liikenteessä.. Taivaan Isi varjelkoon ettei pojalle eikä meille tule mitään tautia.

Eeva

PS. Niin ja pitäisi vielä muistaa itsekin syödä... :) Siitä kyllä muistutetaan hoitajienkin toimesta, kiitos vaan kaikille jotka huolehtivat! Ehkä äitikin oppii pojan mukana.. ;)

4.12.2006 klo 14:47 TAYS

Tämän päivän paino (jos vielä muistan oikein..:) ) 1620g ja pituus 41cm! Punasolutankkausta tuli tämän päivän ohjelmaksi, poika onkin ollut vähän kalpea.. Se taas vahvistaa lisää! Nyt on sellainen tilanne happien kanssa, että nasaalia käytetään vain kun poika väsyy, suurimmaksi osaksi on irti ja kun on nasaalissa, ei suostu kyllä pitkään olemaankaan..;) Kaappiin menee vähän lisähappea koko ajan ja sylissäkin pidetään "ampunhäntää" turvana, se antaa lisähappea jos poitsu väsyy.

Nyt alkaa tuntua siltä että pitää saada koti kuntoon poikaa varten, ettei ole kaikki rempallaan. Aikaa kotiutumiseen on vielä reilusti, mutta tarkasti ei tiedetä koska se tapahtuu niin mieluummin oltaisiin valmiina ajoissa.. Siivotakin pitäisi kauheasti, ettei ole yhtään ylimääräistä pölyä!!!:) Kotiutumisesta sen verran haluan jo sanoa, että kun sen aika on, niin älkää rakkaat loukkaantuko kun ette kaikki heti pääse katsomaan. Kotona jatkuu alkuun samat säännöt kuin sairaalassa, vähän ihmisiä ja harvoin eikä ketään kellä on vähänkään yskää tai nuhaa tms. Kerron jo nyt niin saatte sulatella.. ;)

Halauksia kaikille Eevertiltä ja meiltä!
Eeva

1.12.2006 klo 22:00

Kuvia eiliseltä. Saatiin vinkki, että sellaisia ehkä kaivataan.. Ensimmäisessä poika esittelee kylvyn jälkeen, että mää oon jo NÄIN iso!! Lisäksi pari kuvaa joista näkyy poikaa paremminkin, toinen ihan tarkoituksella kauempaa, että näkee tuota kaappiakin.. Pojalla on sitten teippiä poskessa - ei ole sintynyt eli ihottumalla tms... ;)

Lääkäri sanoi tänään, että (tällä hetkellä) ei voi kuin kehua. :)