Nopsat selvitykset siitä mitä kuuluu...
Muru osaa jo ite syödä - tosin ruoka-annos saa olla aika iso että maha tulee täyteen (ruokalapun lisäksi). Muru osaa myös siis kävellä - juoksisi tosin mieluummin. Nyt on etsitty sänkyä, jossa Ukko alkaisi nukkua mielellään ennen kuin minimuru saapuu.. Herra on jo opetellut sohvalla että kuinka kiivetään ja kuinka tullaan (turvallisesti) alas! Tuosta pikku-ukosta on siis tullut kauheen iso.
Yhtenä päivänä oli pakko saada isin vanha kiivi-lintu mukaan alakertaan, se tiesi tietysti äidille useamman juoksahduksen rappusissa...
Liekö jotain siskon kaipuuta. Meni sydän ihan solmuun kun katsoin Eeverttiä ja tuota yli-isoa pehmolintua.. Mieleen tuli silloin se, että miten ikinä saan kerrottua siskosta mitään, kun Eevert kysyy. Puhekyky kun useimmiten katoaa itkun tieltä..
Masutyyppi muutes senkun kasvaa - ainakin uskoisin näin kun kylkiluiden poisto-operaatio on ruvennut houkuttamaan tilan lopuessa kesken. Enää vajaa puolitoista kuukautta laskettuun aikaan. Uskomatonta, että on päästy tänne asti. Kun vain kaikki menisi hyvin, ja päästäisiin tutustumaan tähän pikku-ilkiöön joka musertaa äitinsä sisuskalut. Rakastetaan sitä jo niin hirveesti valmiiksi.
Se on muuten todella omituista, siis näiden meidän lasten kanssa, kun yksi on piilossa, yksi poissa ja yksi vierellä, ja oikeastaan kuitenkin kaikki ovat ihan tässä lähellä.
Ja kaikista on murheensa ja ongelmansa ;)
Ja ilonsa.
Eeva
Mitä tapahtuu kun Peltoset yrittävät ottaa virallista perhekuvaa? Tulos näkyy tässä: Yksi edes vähän ihmismäinen ja loput sitä "mitä oikeasti tapahtui"... :)
