10.10.2008 klo 8:50

Meillä on tässä juhlittu synttäreitä..moneenkin otteeseen. :) Se täytyy sanoa, että viime vuonna ei ollut ollenkaan näin paha olla (siis ikävä Viljaa ja ahdistus kahden vuoden takaisista muistoista). Varmaan oli jo raskaushormoneilla vaikutusta - odotettiin jo silloin siis Matiasta. Ja tietysti yleisväsymyskin painaa niin ettei jaksa oikein kunnolla normaalielämääkään, suru tulee siis lähes ylitsepääsemättömäksi. Jotenkin kun ei jaksaisi olla surulllinen niin sitä tulee vielä huonompi olo, liekö jotain syyllisyyden tuntoa.. :(

Synttärihetket ovat kuitenkin olleet ihania, Eevert on niin loistava heppu, että sen kanssa kyllä pysyy tässä maailmassa ja jalat ainakin maassa. Vaikka välillä tuntuu että sen kanssa pitäisi pystyä lentämään että pysyy perässä..;) Eevert on alkanut nyt toden teolla puhua, uusia sanoja tulee joka päivä ja ensimmäinen lausekin saatiin jo! (Oliko se "todellinen" tai tarkoituksellinen niin sitä ei tiedä muuta kuin Ukko itse..) Kysyin enon kuvasta että onko siinä eno vai täti, niin vastaus oli "Se ooon.......TÄTIIIII!" Onneksi olkoon ylpeälle enolle ;)

Nuorin herra Peltonen eli Matias on myös ihan omaa luokkaansa, pikkumies räkättää nauraa aina kun masuvaivoiltaan ehtii. Niitä tosin on aika paljon, nyt on jo kahteen kertaan käyty lääkärissä (toisella kerralla Mäntän sairaalassa asti kun ei ole vklpäivystystä täällä) toimittamassa herran vatsa kun ei toimi. :( Nyt toivotaan ( :/ ) lähetettä TAYSiin että tutkitaan miksi ei masu toimi. Inhottavaa mennä sinne taas, mutta pakon sanelemana ei ole vaihtoehtoja. Kaikki kotikonstit kokeiltu.. Seuraavassa todistusaineistoa luumusoseen syönnistä :)