19.1.2007 klo 11:25

TÄNÄÄN PÄÄSTÄÄN KOKONAAN KOTIIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ellei lääkäri ole jo vaihtanut mieltään....;) (pientä epäluuloisuutta siihen asti kunnes ollaan kotiovella..;) )

Paino on 3100g, ja silmälääkäri kertoi, että molemmat silmät ovat paranemaan päin ja seuraava tarkastus on ensi keskiviikkona. Sinne mennään sitten keskenämme kotoa päin... Tultiin välillä kotiin, kun Villen piti päästä nukkumaan kun joutuu yöksi töihin. Äiti saa siis valvoa pojan kanssa kaksin..;) Haetaan pikku-ukko kotiin iltapäivällä, kun kaikki asiat on järjestetty sairaalan päässä.

Oltiin eilen harjoittelemassa kotona oloa, ja kun oltiin viety poika takaisin illalla ja lähdettiin sairaalalta, tuli kauhea suru ja jo ikävä kaikkia osaston ihmisiä. Oli ihanaa kun Eevertin omahoitajat Tuija ja Sussu olivat yön töissä, joskin muualla kuin Eevertin huoneessa. Ja sitten tänään on päivävuorossa omahoitaja Minna. Minna onkin ollut saattelemassa meidän molemmat pikkuiset... Eri tunnelmissa tosin..

Käytiin iltamyöhällä vielä haudalla, siihen tulee ainakin minulle "taukoa", kun ei pojan kanssa oikein voi vielä kulkea ympäriinsä. Ei se sinällään sureta kauheasti, koska tiedän että Vilja tietää ettei se tarkoita että olemme unohtaneet.

Moni kysyy, että kuinka me ollaan oikein selvitty, ja ne jotka eivät kysy, miettii sitä.. Paras vastaus siihen on, ettei me olla selvitty, eikä selvitäkään, vaan yritetään opetella elämään tämän kaiken kanssa. En osaa kuvitellakaan, ettenkö surisi meidän tyttöä aina. Esimerkkejä äideistä jotka ovat lapsensa menettäneet löytyy läheltä ja tiedän, ettei se suru ole hävinnyt edes monien vuosien saatossa. En usko, että kukaan äiti tai isä "selviää", jos se tarkoittaa että lakkaa suremasta. Sen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa sitä, ettei enää saa iloita mistään ja että täytyy tuntea syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta. Minun mielestäni se olisi väärin meidän molempia pienokaisiamme kohtaan.

Siispä kyynel silmäkulmassa iloitaan siitä, että päästään pojan kanssa kotiin ja että se on niin hienosti pärjännyt!!! Taivaan Isille ISO kiitos!

Blogi jatkuu edelleen kotikuulumisilla ja -kuvilla - kunhan Eevert antaa meidän istahtaa tähän ja kirjoittaa! :)

Halauksia!