27.12.2006 klo 21:38

Kuvaus tästä päivästä sairaalalla (onneksi kaikki päivät eivät ole tälläisiä!!!!!)
p=poika, ä=Eeva, i=Ville

Äiti menee aamulla isin kyydissä sairaalalle kun se menee töihin, kello oli noin 7 kun äiti pääsee osastolle asti (neurootikko kun kävelee neljänteen rappusia kun iskee paniikki hississä).

Kellonajoista ei ole mitään muistikuvaa, mutta järjestys on kutakuinkin tämä. Ensin, poika on loukkaantunut kun ei ole saanut syödä pullosta kuuden hoidolla - kiltti yökkö oli ajatellut että äiti saa sitten syöttää yhdeksältä.. - eikä oikein tiedä pitääkö nukkua vai valvoa. Äiti ottaa pojan sitten syliin, ja siihenhän se nukahtaa. Kohta saapuu labrahoitaja ottamaan kantapäästä pari verinäytettä. (p-inhottavaa) Sitten, yhdeksän maissa tehdään aamupesut (p-inhottavaa) ja muut touhut. Äiti lähtee käymään kahvilla, ja kun palaa, pojalta otetaan toista verinäytettä päästä lääkärin toimesta. (p-inhottavaa) Sitten saapuu fysioterapeutti (p-ei niinkään inhottavaa, mutta kun olisin mennyt nukkumaan....:( ) Sitten alkaa kierto. Lääkäritäti sanoo, äidin ihmettelemästä mahdollisesta tyrästä, että sitähän se ja leikataan ja ensin kuitenkin kirurgi katsomaan... (ä-paniikki). Hengitys on kuitenkin hienoa! (ä-kivaa!) Jossain välissä tulee tieto, että silmälääkäri tulee, tippoja pitää siis laittaa, puuduttavat ensin (p-inhottavaa) ja ihan ennen lääkärin tuloa puuduttavat uudestaan ja sitten vielä laajentavat (p-tuplainhottavaa). Silmälääkäri saapuukin pian, ja tutkimus aloitetaan (p&ä-inhottavaa - niin ettei pysty olemaan läsnä..). Isi onkin jo matkalla sairaalalle, kesken työpäivän - paniikki "tarttuu". (Kiitos kun sai lähteä...!) Seuraavaksi silmälääkärin diagnoosi, jonka aikana kirurgi saapuu katsomaan tyrä-asiaa (kovin inhimillinen kirurgiksi ;), oltu ennenkin tekemisissä..). (Poikaa raivostuttaa jo, ja vaikkei satu eikä muuta, hermot menee ja äiti ja isi vaan seisoo vieressä vaikka ne kiusaa!!!!! :[ ) Silmät ovat pysyneet ennallaan, mutta kovaa tekstiä tulee asian vakavuudesta. Kaikki on mahdollista, eikä ole niin sanottu, että hoidot (suom. leikkaus) välttämättä auttaa jos niitä tarvitaan. Ja nukutuksessa tehdään. Ja nukutushan siis tarkoittaa hengityskonetta, ja siitä vieroitusta jne.. (p,ä,i-TOIVOTTAVASTI EI TARVITA.) Tässä välillä, kun silmälääkäri joutuu pitämään pienen puhelinpalaverin, kirurgi kertoo meille uutisiaan.. Ei varsinaista tyrää! Vaan vesityrä. Ei vaadi leikkausta nyt (p,ä,i- huh.), mahdollisesti tulevaisuudessa, voi mennä itsestäänkin ohi. Mutta pitää tarkistaa jossain vaiheessa ultralla. Jatketaan loppuun silmälääkärin kanssa, perjantaina aamulla seuraava katsanto (onneksi poika ei tiedä, se karkaisi osastolta... i,ä-pelottaa jo valmiiksi). Poika nukkumaan, maitoa massuun letkulla, kun ei jaksa syödä. Puhellaan hoitajan kanssa, että toivottavasti ei ultrata tänään, siellä on kuulemma kiirekin, että sais nukkua. Vähän päästä kun isi ja äiti istuskelee ja odottelee seuraavaa hoitoa, tule hoitaja keräilemään pojan kimpsuja. Ihmetellään käytävässä että mitäs nyt - eikun ultraan. Päästään onneksi mukaan- on ihan kuin normaalin vauvan kanssa kun mennään sängyllä pari kerrosta alas rötgenosastolle!(ä,i-ihanaa...) Sitten odotellaan ja kun päästään tutkittavaksi, (p-geeli on kylmää ja huumorintaju loppuu totaalisesti), saadaan kuulla, että kyllä se kirurgi tiesi. Vesityrä. (ä,i-nyt voi jo uskoo - ehkä). Sitten nukkumaan. (p-mutta kun ei uskalla oikein kun mitä jos joku taas tulee ja tekee jotain tai vie johonkin...??!)

Sitten kaikki on jo niin pihalla, että tulee fyysisesti kamala olo, ja äiti ja isi lähtee kotiin. Kotona odottaa postia. Taysilta synnytyksestä, ja Tampereen kihlakunnan poliisilaitokselta kuolintodistus. Tulee fyysisesti vielä kamalampi olo. (ä-onneksi on ukko jolle itkeä!)

Huomenna torstaina keuhkoista kontrolli, saadaan tietää minkä sortin BPD-diagnoosi tulee. Ja onko vielä atelektaasia - vai onko tullut jotain aivan uutta..

Perjantaina aamulla se silmälääkäri.

Ja aina vaan jaksaa syvällä sydämessään luottaa, että Isi kantaa.. (Varsinkin kun siitä jaksetaan muistuttaa..)